Kunpa vain olisit pyytänyt anteeksi.
Anteeksi, että jätin teidät selviytymään yksin äidin kuolemasta. Anteeksi, että en pystynyt käsittelemään asiaa muuta kuin alkoholin avulla. Anteeksi, että vetäydyin kauemmas, mutta silti vaadin teitä lähemmäs. Anteeksi, että aiheutin teille vuosia ylimääräistä huolta ja murhetta, vaikka teillä oli omatkin ongelmanne. Anteeksi, että aiheutin teille häpeää, kun en pystynyt olemaan juomatta. Anteeksi, että soitin teille humalassa ja vuodatin pahaa oloani. Anteeksi, etten pystynyt osoittamaan teille rakkautta, hyväksyntää, ylpeyttä tai kannustusta. Anteeksi, etten osannut olla parempi isä.
Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Kävimme sinua katsomassa sairaalassa vielä kuolinpäivänäsi. Tiesit itse lopun olevan lähellä, lääkärit tiesivät, me tiesimme. Ja puhuimme säästä, SÄÄSTÄ. Häpesitkö mennyttä? Varmasti, mutta kunpa olisit sanonut sen. Taakkamme olisi nyt kevyempi.
Marraskuussa 2017 sinulta löydettiin kasvain haimasta. Google kertoi, että haimasyöpään sairastuneista 9/10 menehtyy puolen vuoden sisällä diagnoosista. En itkenyt, olo oli ontto. Toivoin, että loppu ei pitkity jos se on väistämätön. Olit juomatta diagnoosin jälkeen, herätys vain tuli liian myöhään.
Iskä kuoli toukokuussa 2018, puoli vuotta diagnoosin jälkeen.
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti